sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

THAIMAA, KAMPUTSEA JA VIETNAM

OMATOIMIMATKALLA THAIMAASSA, KAMPUTSEASSA JA VIETNAMISSA


ALUKSI THAIMAASSA/ENIMMÄKSEEN JOMTIENIN TUNTUMASSA

Ennen tätä matkaa olivat vaimon ja minun kokemuksemme Thaimaasta vain ryhmämatka Hua-Hiniin. Meillä ei ollut juurikaan mitään muuta käsitystä tästä useiden tuttavien kehumasta maasta. Otimme meno-paluulennon Bangkokiin. Koska meillä ei ollut tuntumaa tässä maassa matkustamisesta, asuntotarjonnasta eikä paljon muustakaan, varasimme etukäteen erään tutun välityksellä asunnon viikoksi Pattajan kyljestä Jomtienista.


Jo bussimatka Bangkokista Ekamain linja-autoasemalta Jomtieniin opetti meille sikäläisen maan tavan intomielisesti tuulettaa bussit, taksit ja yksityisautotkin. Pyynnöistä huolimatta
bussiemäntä ei vähentänyt kylmää puhallusta. Lopulta ei auttanut muu kuin teipata laastarilla naamaamme puhaltava tuulettajan putki umpeen. Joku onkin kertonut, että Thaimaassa auton ja huoneiden viilentäminen on ylellisyyttä. Siitä he tuntuvat nauttivan oikein täysin siemauksin.


Yön pimeydessä olisi ollut täysin mahdotonta löytää asunto-osoitettamme, ellei autossa ollut saksalainen, Jomtienissa asuva mies olisi ottanut meitä ”siipiensä suojaan” ja neuvonut meitä mm. lavataksien käytössä. Lopulta hän vei meidät omalla autollaan perille asuntoomme!


Majoitusta löytyy

Olimme varanneet asunnon viikoksi, mutta kun seuraavana päivänä kiertelimme Jomtienissa, huomasimme miten paljon siellä on tarjolla yksinkertaisia ja halpoja, mutta siistejä guesthouseja. Kun kaiken lisäksi hotellimme remontti oli jäänyt sen verran kesken, että avoimesta viemärin ilmastointiputkesta tulvahti huoneeseen estoton WC-viemärin haju joka kerta, kun jossain kerroksessa vedettiin vessaa, olimme valmiit muuttamaan heti toiseen paikkaan. Tuon perhehotellin emännän kasvot eivät olleet yhtään hymyileväiset, kun hän menetti kaksi viikon asiakastaan. Puolentoista kuukauden matkamme aikana tulimme huomaamaan, ettei asuntojen vaihtaminen ole suinkaan epätavallista. Niinpä mekin vaihdoimme majapaikkaa suruttomasti, jos emme olleet tyytyväisiä kulloiseenkin majapaikkaamme.


Meille oli aikamoinen yllätys, miten paljon Jomtienilla ja Pattajalla näkyi ja (humalan vaiheesta riippuen) myös kuului olevan suomalaisia sekä turisteina että miehiä thai-naisten kanssa pysyvästi asuvina. Paikallinen suomalaisten yhdistys järjesteli juuri silloin kovalla innolla Suomen presidentin vaaleja.


Meillä oli mukanamme useita kirjoja, mutta onneksi lähistöllä oli Aurinkomatkojen toimisto, jonka ”kirjaston” kirjoja saatoimme lukea ennen matkan jatkumista, jolloin omat kirjamme säästyivät myöhempien lukutuokioiden varalle.


Hieronta on aina yhtä ylellinen nautinto

Jomtienilla oli hyvä hierontapaikka, jota piti suomalaisen miehen vaimo. Öljyhieronnat ja tehokkaat jalkahoidot tuntuivat ruhtinaallisilta päivän pitkien kävelylenkkien jälkeen. Rannoilla emme ottaneet hierontoja. Vietnamista tulomme jälkeen teimme todellisen löydön. Jomtienin keskustassa sijaitsi sokeiden hieromalaitos (Thai Blind Massage Institute). Kahden tunnin tehokas hieronta maksoi vain 5 €.


Ajan kuluksi

teimme pitkiä kävelylenkkejä joka päivä. Pisimmät lenkit ulottuivat Pattajan taakse, josta sitten huristelimme takaisin lavataksilla. Kerran kävimme Aurinkomatkojen retkellä läheisellä maaseudulla tutustumassa mm. paikalliseen kylään, kiviveistämöön, osteriviljelmään ja kouluun. Lähistöllä sijaitsevassa Nong Noochin trooppisessa puutarhassa (www.nongnoochtropicalgarden.com) kannatti ehdottomasti pistäytyä. Jouluksi varasimme paikallisesta matkatoimistosta kolmen yön paikan Koh Samet-saarelta (www.kohsametislandguide.com). Se oli onnistunut joulukohde. Asunto mitä viehättävin. Ympäristö kauniita istutuksia täynnä ja saarella kiva kuljeksia katselemassa erilaisia loma-asuntomahdollisuuksia, joita siellä olikin runsaasti eri beecheillä.


KAMPUTSEAAN

Kotoa lähdettyämme meillä oli ajatuksena käydä tutustumassa myös Kamputseaan ja Vietnamiin. Parin viikon oleskelu Pattajalla tuntui riittävän ja teimme ratkaisun lähteä minibussilla kohti Siem Reap'ia (www.canbypublications.com/siemreap/srhome.htm) ja siellä sijaitsevaa Unescon maailmanperintölistalla olevaa Angkor'in temppelialuetta (www.angkor.com ja www.angkorwat.org). Bussi oli täynnä reppureissaajia, joiden joukossa oli ihan luontevaa matkustaa. Viisumimuodollisuudet hoituivat sujuvasti rajalla, jossa myös varasimme majoituksen Siem Reapiin, koska alkoi näyttää siltä, että saavumme sinne vasta iltapimeällä, jolloin olisi melko hankala etsiä asuntoa oudossa kaupungissa. Maantie Siem Reapiin oli kuin kynnöspeltoa.


Auringonlasku ja itse temppelialue.

Ensimmäisenä iltana menimme Angkoriin tuk tuk-mopon kyydissä katsomaan auringonlaskua eräältä temppelivuorelta. Siellä oli valtavasti väkeä, joten jyrkkien ja pahasti lohkeilleiden portaiden nouseminen ja etenkin laskeutuminen oli todella vaarallisen tuntuista. Auringonlasku oli vaivanarvoinen nähtävyys siinä eksoottisessa ympäristössä innostuneen väkijoukon keskellä.

Itse temppelialueelle lähdimme saman tuk tuk-pojan opastuksella. Ostimme yhden päivän lipun ja ehdimme sen aikana mielestämme ihan riittävästi tutustumaan tähän valtavan upeaan temppelialueeseen ja tietenkin itse Angkor Wat'iin. Jäimme mopon kyydistä oppaan suosittelemissa paikoissa ja kiertelimme aluetta itseksemme ja menimme sitten sovittuun paikkaan, jossa poika oli meitä odottamassa vieden meidät sitten taas seuraavaan kohteeseen. Ennen uutta kohdetta saimme häneltä hyvän selostuksen paikasta, johon olemme seuraavaksi menossa. Päivä kului tiiviisti.


Kohti pääkaupunkia Phnom Penh'iä (www.canbypublications.com/phnompenh/ppintro.htm).

Päädyimme hieman epätavalliseen matkustusmuotoon, laivamatkaan Tonle Sap-järveä ja -jokea pitkin (www.adb.org/Projects/Tonle_Sap). Tähän uudenvuoden aaton matkaan kului noin kolme tuntia järvellä ja toiset kolme tuntia joella. Vauhti oli melkoinen. Järvellä ja etenkin joella oli paljon verkkokalastajia, mutta se ei pikaveneen vauhtia haitannut. Torvea soittaen se paineli kalastajien sekaan. Verkonmerkit vain kolisivat laivan kylkiä vasten ja kalastajaveneet saivat väistellä tieltä. Matka oli mielenkiintoinen. Rantanäkymiä oli kiva katsella.

Kaupungissa oli paljon nähtävää ja koettavaa. Kauppahallissa oli mitä tahansa 'taivaan ja maan väliltä'. Royal Palast'in alueelle emme menneet, mutta ulkopuolelta sitä oli kiva katsella. Kansallismuseo oli näkemisen arvoinen sekä sisältä että ulkoa. Sen piha tarjosi varjoisan levähdypaikan kuumimman keskipäivän ajaksi.

Tuol Slengin kansanmurhamuseossa (www.tuolsleng.com), Pol Potin hirmuhallinnon ajan vankilassa, sai järkyttävän todenperäisen kuvan punakhmerien julmuuksista. Jo tämän entisen koulun rappukäytävän veriroiskeiset seinät antoivat kuvan talon sisällä tapahtuneista julmuuksista. Käsittämätöntä, että niin lähimenneisyydessä (1970-luvun lopulla) on tällainen julmuus, kansan murhaaminen, ollut mahdollista ilman muiden maiden asiaan puuttumista.

Todellinen must-paikka on kuitenkin Russian Market ,”ryssän markkinat”, (www.pbase.com/nickdemarco/phnom_penh_market_life). Siellä oli tavaramäärään nähden tosi pieneen tilaan ahdettuna ihan vaikka mitä. Ruokaa, kankaita, kultaa, romua, silkkiä, kenkiä. Huomiota kiinnitti varsinkin tavaton mopon osien määrä. Näppärä mekaanikko olisi siellä voinut ostaa itselleen kaikki mopon osat kokoonpantavaksi.


VIETNAMIIN

Saigoniin

Pari yötä Phnom Penhissä oltuamme jatkoimme matkaa Vietnamiin Saigoniin (nykyiseltä nimeltään Ho Chi Minh City). Sinne matkasimme bussilla. Tässä siistissä ranskalaisvaikutteisessa kaupungissa oli taas paljon uutta nähtävää. Tämä on turistikaupunkin, jossa oli paljon australialaisia niinkuin kuulemma monissa etelä-Vietnamin kohteissa. Heille Vietnam on kuulemma halpa maa ja he haluavat käydä tutustumassa Vietnamin sodan taistelupaikkoihin.

Mieltä järkyttäneiden museoiden listaan Ausschwitzin ja Tuol Slengin jatkoksi tuli täällä Vietnamin sodan museo,(War Remnants Museum, http://en.wikipedia.org/wiki/War_Remnants_Museum_(Ho_Chi_Minh_City). Siellä oli hyvin järkyttävällä tavalla nähtävissä puolestaan tämän sodan julmuudet. Eipä noussut kunnioitus tämän sodan länsimaista osapuolta kohtaan. Vietnamin sotaa vastustaneiden ulkolaisten julisteiden joukossa oli myös suomalainen juliste.

Tietenkin täällä oli päästävä tutustumaan myös maanalaiseen sodankäyntiin. Siihen tarjoitui mahdollisuus paikallisen matkatoimiston järjestämällä Chu Chi'n retkellä (http://www.mishalov.com/Vietnam_Cu-Chi.html). Siellä oli mahdollisuus nähdä ja kokea pala Vietkongin sissien ovelaa tunneliverkostoa (kokonaisuudessaan noin 250 km). Onneksi osa tunneleista oli hieman suurennettu, jotta meikäläistenkin oli mahdollista mahtua sinne ryömimään.

Mielenkiintoisen lisän matkaamme saimme osallistumalla yhden yön reissulle Mekong-joen delta-alueelle (www.vietscape.com/travel/mekong/orchard). Siellä sai hyvän ja mielenkiintoisen kokonaiskuvan tällaisesta joenrantaelämästä viljelyksineen, veneineen, lukemattomine kanavineen ja niitä ylittävine ”apina-siltoineen”, köyhine, mutta ystävällisine asukkaineen sekä uivine markkinoineen.Parhaillaan oli menossa hääsesonki, koska sato oli korjattua ja oli rahaa ja aikaa juhlien järjestämiseen. Tämä ajankohta antoi kaiken lisäksi hyvät lähtökohdat onnelliselle avioliitolle.

Mekongin laivaliikenne oli melkoista. Riisisatoa laivattiin ulkomaille vietäväksi. Lähemmin tuli seurattua Zimbabween lastattavaa laivaa. Proomuilla kuljetettiin valtavia soramääriä johonkin sisämaan suuntaan.


Sitten maan pääkaupunkiin Hanoihin

Halusimme mennä myös Hanoihin, pohjoisimpaan Vietnamin kolkkaan. Juna olisi saattanut tarjota runsaasti mielenkiintoista nähtävää, mutta noin 12 tunnin mittainen junamatka ei oikein houkutellut, joten päädyimme lentämiseen. Siistin Saigonin jälkeen tämä kaupunki tuntui todella epämääräiseltä. Varsinkin vanhan kaupungin puoli toi eittämättä mieleen ilmaisun rotanloukusta. Mopoja oli tungokseen asti, jalkakäytävät täynnä palelevia istuskelijoita ja myyntipaikkoja. Jalkaisin kulkeminen onnistui vain kadulla autojen seassa ja ylimielisten mopoilijoiden tönittävinä. Pipot, hanskat ja toppatakit olisivat olleet todella tarpeelliset meillekin.

Vanhan kaupungin puolella asuimme pienessä perhehotellissa ilmeisesti ”lihanleikkaajien kadulla”. Jo Saigonissa alkanut flunssa vaivasi meitä molempia, joten huoneen heikosti toimiva lämmitin ei ollut ilon aiheitamme, mutta talon henkilökunnan ystävällisyys ja lisäfiltit korvasivat paljon. Kadun toinen puoli tarjosi huoneemme parvekkeelta mielenkiintoista katseltavaa. Siinä oli sian ruhoja paloiteltavina jalkakäytävällä. Lihalla oli kysyntää, sillä lihakimpaleet lähtivät asiakkaiden matkaan sitä mukaa kuin niitä saatiin paloiteltua. Myynnin loputtua hoitivat kadulla kulkevat kanat jälkisiivouksesta!

Siirtomaa-aikaisia rakennuksia ja leveitä, rauhallisia bulevardeja löytyi muualta kaupungista. Siellä olivat myös eri maiden lähetystöt ja muut varakkaat asumukset. Ho Chi Minhin mausoleumiin oli niin pitkät jonot, että ihailimme sen mahtavuutta vain ohi kävellessämme. Mausoleumi tuntui ihan täkäläisten ihmisten pyhiinvaelluspaikalta.

Melkein pakollinen, mutta erittäin suositeltava käyntikohde oli tietenkin Halong Bay (www.terragalleria.com/vietnam/vietnam.halong). Vaimon ollessa kuumeessa lähdin yksin tälle päivän matkalle, johon ostin lipun hotellista. Halong Bayn tuhannet, merestä nousevat kalkkikivikalliot olivat todella näkemisen arvoiset jopa siinä sumussa, joka sillä hetkellä peitti kaikki etäisnäkymät. Neljän tunnin risteilyllä tuntui näkevän kaiken, joten pani ihmettelemään, miksi ihmiset tulevat tänne 2-3 päivän matkoille. Edestakainen bussimatka Hanoista sisälsi paljon nähtävää, paikallista asutusta, maisemia, riisipeltoja ja naisia perinteisissä riisihatuissaan.


TAKAISIN JOMTIENILLE

Varasimme netistä halpalentoyhtiö Air Asian lennon Bangkokiin. Lento sujui hyvin samoinkuin taksimatka Bangkokista takaisin Jomtienille. Aikaisemmin tutussa guesthousessa ei ollut vapaata huonetta, mutta saman kadun varrelta löytyi erinomainen Popeye Inn.

Ohjelma jatkui totuttuun tapaan eli pitkiä kävelylenkkejä, hierontoja sokeain hieromalaitoksessa ja tietenkin löhöilyä ja rompsujen lueskelua sekä rannoilla että hotellihuoneessa. Itse ilmoittauduin kerran Aurinkomatkojen snorklausretkelle. Koska muita osallistujia ei tullut, ei retkeä järjestetty, mutta lyöttäydyin Pattajan satamassa erään sukeltajaryhmän mukaan. Muut olivat kokeneita laitesukeltajia. Minä olin ainoa ja vieläpä ensikertalainen snorklaaja. Kaikki meni hyvin ja kokemus oli kertakaikkiaan mainio. Joskin yksin sukellellen ja uiskennellen en voinut tietenkään välttyä monilta sydäntä sykähdyttäviltä ja hieman pelottaviltakin kokemuksilta.

Kiinalaisen uuden vuoden vietto oli aivan päätöntä rakettien ampumista. Ison kielmurtelevan lohikäärmeen näkeminen Pattajalla toi todellisen uuden vuoden tunnelman. Uusi vuosi on heille tärkeä asia. Silloin unohdetaan vanhat asiat ja ne heitetään pois ja avataan uudet ovet entistä parempaan.

Muille sairasteleville vihjeenä, että Pattajalla on RC CLINIC, jossa saa lääkintäpalvelua jopa vähän suomeksi. Saimme sieltä flunssa-, keuhkoputki- ja poskiontelo-ongelmiimme hyvän avun. Harmi, ettemme tienneet sitä paikkaa heti reissun alussa.


TAKAISIN SUOMEEN

Puolentoista kuukauden reissailu päättyi tammikuun lopussa paluulentoon Helsinki-Vantaan lentokentälle. Sinne saavuimme useita myönteisiä kokemuksia rikkaampina. Ja taas vakuuttuneina siitä, että omatoimimatkailu on ihan hyvä matkustelutapa.




Ei kommentteja: